Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii suuria ponnistuksia sekä yksittäisiltä valtioilta että kansainväliseltä yhteisöltä.
Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Kansalaisten perushyvinvointi on yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.
Suomessa kestävän kehityksen tulkinnan kehittymistä voidaan kiteyttää seuraaviin vaiheisiin:
Neljä pääomalajia ovat
- inhimillinen pääoma (esim. osaaminen, tiede, tutkimus ja kehitys, patentit)
- fyysinen pääoma ( esim. tuotantokoneistot, infrastruktuuri, rakennettu ympäristö)
- sosiaalinen pääoma (esim. lainsäädäntö, hallinto, sosiaaliset verkostot, luottamus ja legitimiteetti)
- luontopääoma (uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat)
Kestävän kehityksen kannalta on tärkeä vahvistaa erityisesti inhimillistä ja sosiaalista pääomaa eli yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä fyysistä pääomaa niin, ettei luontopääoma vähene, vaan se tuottaa ihmisille luontopalveluja sukupolvesta toiseen.
Kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvarojen hoitamista ja käyttämistä siten, että tulevilla sukupolvilla on perustarpeidensa tyydyttämiseen yhtä hyvät mahdollisuudet kuin nykyisilläkin. Olemme taloudellisesti vauraampia kuin isovanhempamme, mutta olemmeko silti tyytyväisempiä? Kestääkö luonto hyödyntämisen?
Maapallomme resurssit eivät riitä tyydyttämään ihmisten nykyistä kulutustasoa. Termi kestävä kehitys on otettu käyttöön jo 1970-luvulla, jolloin huoli maapallon tulevaisuudesta nousi yleiseen keskusteluun.
Jätteiden lajittelu, vesien ja maavarojen järkevä käyttö ja energian säästäminen ovat esimerkkejä kestävän kehityksen mukaisesta toiminnasta. Kestävä kehitys on kuluttamista tulevien sukupolvien tarpeet huomioiden. Kestävä kehitys kaipaa kuitenkin uusia mittareita, joiden avulla yhteiskunnallista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta voidaan mitata yhä tarkemmin.